Vastuullisuusraportointi Suomessa – Kattava yleiskatsaus

Mikäli yrität selvittää miten vastuullisuusraportointi Suomessa toimii, ja etsit vastauksia siihen mitä vastuullisuusraportin tulisi sisältää tai millaisia vaatimuksia laki asettaa organisaatiosi vastuullisuusraportoinnille, olet tullut oikeaan paikkaan! Tämä blogiartikkeli antaa sinulle kattavan yleiskatsauksen yleisimmin kysymyksiin liittyen vastuullisuusraportointia koskeviin vaatimuksiin sekä yleisiin käytänteisiin.  

Kuka on velvollinen julkaisemaan vastuullisuusraportin?    

Suomessa yrityksesi on velvollinen julkaisemaan vastuullisuusraportin, joko osana vuosiraporttia, tai erillisenä asiakirjana, mikäli yrityksesi on lain mukaan yleisen edun kannalta merkittävä yhteisö. Pähkinänkuoressa, yleisen edun kannalta merkittävät yhteisöt ovat vastuullisuusraportointivelvollisia, ja kyseisen kaltaisiksi yhteisöiksi lasketaan: 

• Vakuutusyhtiöt 
• Kotimaiset ja ulkomaiset luottolaitokset joilla on toimilupa Suomessa.
• Julkisesti listatut yritykset joiden arvopapereilla käydään kauppaa. 
• Yritykset joilla on tilikauden aikana keskimäärin 500 työntekijää tai enemmän.

Vastuullisuusraportointi ja sen juridiset perusteet

Suomessa muita kuin taloudellisia tietoja koskevan selvityksen toimittamisen velvollisuus on ollut voimassa vuodesta 2016 lähtien, ja se on peräisin Euroopan Unionin direktiivistä 2014/95/EU koskien tietyiltä suurilta yrityksiltä ja konserneilta edellytettävien muiden kuin taloudellisten tietojen ja monimuotoisuutta koskevien tietojen julkistamista. Kyseinen EU direktiivi on sovellettu Suomen kansalliseen lakiin osana Kirjanpitolakia, sen luvussa 3a, “Selvitys muista kuin taloudellisista tiedoista”  

Millaisia vaatimuksia vastuullisuusraportin sisällölle on?

Jotta vastuullisuusraportti noudattaisi suomalaista lainsäädäntöä, sen tulee sisältää lyhyt kuvaus yrityksen toimintamallista, selvitys yrityksen ympäristöä koskevista ja sosiaalisista vaikutuksista, selvitys siitä miten yritys varmistaa ihmisoikeuksien toteutumisen toiminnassaan, sekä millaisia toimia yritys on tehnyt korruption ja lahjonnan torjunnan eteen. 

Toimintaselvityksen tulee myös sisältää kuvaus kaikista yrityksen toimintaperiaatteista joita yritys toiminnoissaan seuraa, joiden tarkoituksena on välttää ja hallita riskejä liittyen yllä kuvattuihin asioihin. Lisäksi toimintaselvityksen tulee sisältää kuvaus yrityksen sisäisistä huolellisuuden turvaavista menetelmistä.  

Vuodesta 2021 alkaen, suomalaisten yritysten on myös täytynyt raportoida niiden kestävää sijoittamista helpottavasta viitekehyksestä EU asetuksen EU/2020/852, artiklan 8 mukaisesti.

Minkä konsernin jäsenen tulee julkaista vastuullisuusraportti? Vai pitäisikö kaikkien konsernin jäsenyhtiöiden julkaista omat vastuullisuusraportit?  

Konsernin tapauksessa, periaatteessa riittää, että emoyhtiö julkaisee vastuullisuusraportin, joka kattaa myös kaikki sen tytäryhtiöt. Tämä pätee erityisesti täysin Suomessa toimivien konsernien tapauksessa. Kansainvälisten konsernien tapauksessa on aina suositeltavaa tarkistaa toimintamaan tarkat vastuullisuusraportointivaatimukset, jotka perustuvat toimintamaan omaan lainsäädäntöön. 

Mitä jos yritykseni ei voi julkaista kaikkia lain vaatimia tietoja vastuullisuusraportissaan?  

Kirjanpitolain 3a §3 perusteella, toimintaselvityksessä on mahdollista olla ilmoittamatta tietoja, joista joko neuvotellaan edelleen, tai jotka ovat neuvottelun kuluessa ilmeneviä tapahtumia, sillä varauksella, että yrityksellä on oltava perusteltu käsitys kyseisten tietojen julkaisemisen aiheuttamasta vakavasta haitasta yrityksen kaupalliselle asemalle. Kyseinen ilmoittamatta jättäminen ei saa kuitenkaan estää yrityksen kehityksen, tuloksen tai taloudellisen tilanteen oikeaa ja tasapainoista ymmärtämistä.  

Vapaaehtoinen vastuullisuusraportointi Suomessa   

Kaiken kokoiset yritykset voivat julkaista oman vastuullisuusraporttinsa. Pienemmille yrityksille, jotka eivät vielä ole raportointivelvollisia voi olla hyödyllistä julkaista avainlukuja liittyen yrityksen toimintojen vastuullisuusnäyttäjiin kootun asiakirjan muodossa, sillä se antaa yritykselle mahdollisuuden totutella tulevaisuudessa odottavien tiukempien EU:ssa toimeenpantavien raportointivaatimusten noudattamiseen jo etukäteen.  

Luonnollisestikin, mikäli yrityksellä on vastuullisuusraportti ilman velvoitetta vastuullisuusraportointiin, kyseinen raportti viestii yrityksen avoimuudesta ja luotettavuudesta, sekä se toimii erinomaisena työkaluna yritysten jatkuvasti kovenevassa vastuullisuuskilpailussa markkinoilla.Ilmeisen kilpailuedun lisäksi vastuullisuusraportin julkaiseminen pienenä tai keskisuurena yrityksenä mahdollistaa etusijan saamisen suuryritysten tai julkisten toimijoiden hankintaketjun kilpailutuksissa, sillä suuryritykset ovat velvollisia julkaisemaan vastuullisuusraportin joka tapauksessa, ja heidän työtään helpottaa se, että hankintaketjukumppanikin on julkaissut omansa. Mitä taas tulee julkisiin hankintoihin, viimeisten vuosien trendi on ollut, että julkisissa hankinnoissa kiinnitetään yhä enemmän huomiota hankinnan hinnan ja paikallisten työllistämisvaikutusten lisäksi myös sen yleiseen kestävän kehityksen periaatteiden mukaisuuteen.

Mikä on vastuullisuusraportoinnin alan standardi Suomessa?    

Useimmat suomalaiset yritykset, jotka julkaisevat ammattilaisen laatiman vastuullisuusraportin käyttävät GRI:n Perustasoista tai Laajaa standardia vastuullisuusraportointinsa viitekehyksenä, sillä se kattaa lain asettamat vastuullisuusraportoinnin vaatimukset, jonka lisäksi se on laajasti tunnustettu ja helposti vertailtavissa oleva standardi.  

Jotkut yritykset laativat vastuullisuusraporttinsa mieluiten itse olemassa olevan lainsäädännön perusteella. Tämä tekee raporttia laativan henkilön työstä haastavampaa ja lisää riskiä siihen, että raportista puuttuu vahingossa tietoja yrityksen vastuullisuutta koskevista merkittävistä tekijöistä jotka laki vaatii raportoitaviksi.  

Olemassa oleva lainsäädäntö itsessään tarjoaa varsin laajan viitekehyksen jonka sisällä vastuullisuusraportointi voidaan toteuttaa, sillä saman lain on katettava kaikkien teollisuuden ja taloudellisen toimeliaisuuden alojen raportointivaatimukset, joten se ei voi olla kovin yksityiskohtainen, vaan raportoijan tulee tietää omalle alalleen merkittävät tekijät ja kyetä tunnistamaan ja raportoimaan ne objektiivisesti joko omatoimisesti tai esimerkiksi kansainvälisesti tunnistettua standardia työkalunaan käyttäen.